Saariston kesävieraita

finis

Tullakko vai eikö...

... siis lämpö ja kevät.

Ei ole ollut pitkään aikaan tällaista huopaamista ja soutamista.

Aurinko hellii hetken ja sitten taas on koleaa ja kolkkoa.

Ei voi vedota edes siihen, että asuu kivellä meri ympärillä.

Tänä vuonna kaikki vain on rutkasti myöhässä,

 sanoo sitten tieteilijät mitä tahansa.

Viikon sisällä on piha paljastunut lumen sisältä.

Lunta on vielä tosin pieni nokare,

 mutta eiköhän sekin sula tässä vesisateessa.

Sinivuokot ovat minimaalisen pieninä nuppuina.

Valko- ja keltavuokosta ei näy senkään vertaa.

Tulppaanit nostavat lehtiään, mutta puolet vielä puuttuu.

Laventeli on onneksi ja ihmetykseksi säilynyt ihan vihreänä.

Ne, jotka viime keväänä siemenistä kasvatin.

Vanhasta pensaasta ei vielä osaa sanoa. 

Kevään etenemisen huomaa oikeastaan vain linnuista.

Viikko sitten saapuivat meriharakat ja västäräkit.

Pari päivää myöhemmin rastaat.

Naurulokit viihdyttävät huudoillaan pitkin päivää.

Minua se korvia huumaava mekkala ei häiritse, toisin kuin valkoposkihanhien rääkyvät kaakatukset. 

Naurulokeilla tuntui olevan lystiä.

Ensin hypittiin hienossa hiekassa lasten hiekkalaatikolla.

Sitten viereiseen mutalammikkoon viskomaan mutaa niin, että kokkareet vain lensivät. Epäselväksi jäi oliko kyseessä ruuanetsintä vai kauneuskylvyt.

Lopuksi kiivasta pesua kuralätäkössä.

Nauraen ja mekastaen siitä nurmikon reunalle kuivattelemaan höyheniä.

Lammikko oli myös muiden lintujen suosiossa, mutta niiltä jäi hiekka/mutakylpyosuus väliin.

Pienet huvitukset minulla :)

Turdus merula

Mustarastas tervehti laulullaan klo 05:45. 

Täysin vielä pimeässä,

 täysikuun keikkuessa katon yllä piippurivistön päällä.

Niin kirkas laulu hiljaisessa maisemassa.

Vuosi sitten kirjasin laulun vain päivää aiemmin.

Varma merkki keväästä.

Pyrrhula pyrrhula

Punatulkkuja näköpiirissä.

Uskotaan norjalaisiin, joiden mukaan tulee onnellinen vuosi, jos joulun aikaan näkee paljon punatulkkuja.

Ja jouluhan loppuu huomenna.

Suomalaisen kansanperinteen merkityksestä

ei kannata mainita tässä vaiheessa mitään.

Pidetään positiivisuutta yllä.

Punatulkkujen bongauksen lisäksi 

tekeillä oli pannari ja uunipuuroa.

Tämän viikon saldona kotitöissä

 oli veitsellä viilastu pala pois sormesta

 ja kolme palanutta näppiä.

Silti ei saa armoa tiskivuoroista.

P a n n a r i 

2 munaa

5 dl maitoa

2,7 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

n. 2 rkl sulatettua margariinia

Turvota vartti tai enemmän. Lisää margariini.

Paista 250 astetta 15 min ja 225 astetta toinen mokoma.

Nautitaan iltapäiväteen tai maidon kera.

Minäpä muistan ajan jolloin maito oli pussissa.

Mummolla oli tosin valkoinen kannu kaapissa

vielä tölkkimaidon aikanakin.

Kannussa oli turvallisesti pankkikirja ja rahajemma.

Voimavita mannaa ei nyt enää ollut

 vaan nautittiin riisiuunipuuroa.

Lunta tupaan

Pienien vaikeuksien jälkeen

bloggauskin voi jatkua.

Kuvatilan täyttyminen iski yllättäen.

Nyt katsotaan pelittääkö tämä kakkoskäyttäjällä.

Perjantaiaamuna ikkunat olivat kuorittuneet.

Tässä asunnossa ei sentään tullut lunta sisään.

On tullut koettua aiemmin sekin, että ikkunan välissä tai sisäpuolella ikkunalaudalla

on ollut lunta kinoksiin asti.

Kerran jopa lapsen jouluikkuna hautautui oikeaan lumeen!

Viikonlopun on ollut rajoitetut maisemat.

Uudella lintulaudalla on riittänyt vipinää. 

Tänään selvisi myös mysteeri talipallojen katoamiselle.

Varis nökötti oksalla ja kiskoi ja kelasi telineen narua varpaiden lomaan. Siinä käsittelyssä kansi irtoaa ja alla

päivystävät harakat hotkaisevat pallot.

Yhteistyö pelaa,

 mutta minä menen tänä talvena vararikkoon. 

Sitä vauhtia ruoka katoaa nälkäisiin nokkiin. Vielä kun tiaiset heittävät siemenseoksesta suuren osan olan yli etsiessään parempia makupaloja.

Mukavia seuralaisia kuitenkin.

  

Lumi on kinostunut paikkapaikoin

miehen korkuisiksi dyyneiksi ja välillä nurmikko vihertää.

Ei ihme, kun merellä tuuli puhalsi puuskissa 34 m/s,

josta tännekin riitti aimo annos.

Talviruokintaa

Aloitin linnuille talviruokinnan viikko sitten.

 Viikkoa aikaisemmin, kuin viime vuonna.

Kiirettä ei vielä ollut,

 sillä näissä lämpöasteessa linnut kyllä löytävät syötävää.

Enempi on huvi seurata niiden touhuja.

Tuntuvat vain syövän minut perikatoon,

 sitä vauhtia ruoka katoaa.

Yksi katosyy on harakat, jotka oppivat näppärästi avaamaan talipallotelineen ja hotkaisemaan sieltä talipallot yksi kerralla.

Hmmm..nyt on naruvirityksellä se homma estetty.

Ainakin hetkeksi.

Pari kuvaa vielä kesältä.

Nuo lokinpoikaset aloittavat paheet jo hyvin nuorena!

Tupakantumpista taisteltiin pitkä tovi.

Hakusessa on vielä kunnon lintulauta,

sillä kummitädiltä saatu mökki hajosi

viime talven myrskyissä ja tuulissa.

Kukkia ja tuoksuja

Kotoisin Sisiliasta, jo 1600-luvulta lähtien.

Amppeliversiona tällä kertaa.

Taidan kasvattaa ensi kesänäkin -

kaunis ja hienotuoksuinen.

Köynösruusu saa kukkia edelleen ilman tukea.

Hyvin näyttää pärjäävän ja tuoksuu.

Lapinnauhus

Liguralia "Hietala"

vetää puoleensa mehiläisiä ja kimalaisia.

Tuoksu pistävä, mutta onneksi hento.

Tällä kertaa vuorossa mustat viinimarjat. 

Rastas lennähti yrttien keskelle ja siinä nökötti tovin hyvin viattoman näköisenä.

 Pää vain pähyili vieressä oleviin mustaviinimarjapensaisiin,

johon pikkuhiljaa hyppien hivuttautui.

Tosi viatonta taktiikkaa vierestä seurattuna.

Jääköhän yhtään poimittavaksi?

Pensaat istutettiin viime kesänä ja hyvin kasvavat.

Linnunlaulupuu

Saarni soi ja visersi.

Se oli täynnä pääskyjä. En ole moiseen aiemmin törmännyt.

Huvittavaa oli seurata pesulla käynyttä tiaista, joka istahti pääskypoikasen viereen. Hetken sudittuaan siipiään yhtyi samaan viserryskuoroon. Laulu ei muistuttanut tippaakaan tiaista.

Seura tekee siis kaltaisekseen.

Kuvaa en laulavasta puusta saanut,

jotenka tiaisia ja nauravia lokkeja

tällä kertaa.

Lukuvinkki:

Jyrki Vainonen: Linnunpöntönrakentaja (2012)

Pieni kirja lintumielestä.

Juhannuspäivä

f l o o r a  &  f a u n a

s e n s u s

Lammen rannalta

Pari päivää vierähti metsän keskellä lammen rannalla.

Puolukka, karpalo ja lakka kukkivat.

 Ensimmäistä kertaa onnistuin näkemään karpalon kukinnan.

Viehkoja vaaleanpunaisia kukkia ja reilusti.

 Toivottavasti myös myöhemmin on marjoja, sillä ne ovat myös metsämyyrien suosiossa.

Tupasvilla  Eriophorum vaginatum

 Karpalo Vaccinium oxycoccos

Pyöreälehtikihokki  Drosera rotundifolia

Vehka Calla palustria

Suopursu Rhododendron tomentosum

Puolukka Vaccinium vitis-idaea

Ja eläinkunnasta

Ficedula hypoleuca.

Kirjosieppopariskunta ruokkivat ahkerasti jälkikasvuaan.

Monivuotinen pöntön tinttipari oli häädetty pois reviiriltä.

Kirjosieppo voi aika julmin keinoin häätää jo pesimässä olevat tiaiset pois pöntöstä. 

Ficedula hypoleuca

Lisäksi miljoona hyttystä.............