Täydellistä valokuvaa ottamassa

Päätin palata purjehduksen tiimoilta

taas puutarhan puolelle.

Jos minusta ei muuhun ole niin ainakin 

hyvien pottujen viljelijäksi kyllä!

Yritin ottaa todistusaineistoa lopuista perunoista,

jotka nostin maasta viime viikolla.

Siis täydellistä valokuvaa:

Siis mitä - kenen häntä?

Okey, siirryn syrjään..

Ai, minusta on tylsän näköinen asettelu, toista ois aidot muikut!

No nyt on maha vedettynä sisään...ota jo se kuva...

No, jos nyt kuitenkin kurkkaisin, tulisi näin parempi??

-

Tässä vaiheessa mami hermostui ja käski asettua muotokuvaan.

Hah, en nyt viitsinyt enää poserata.

Lopuksi suostuin maanittelujen jälkeen, mutta mitä kummaa...

 vielä piti vaihtaa kuvakulmaa ja taas ne POTUT!

Tiesitkö,että perunoita on syöty Euroopassa vasta 500 vuotta?

Suomeen perunat rantautuivat saksalaisten peltiseppien mukana 1730.

Villiperunoita on jo kuitenkin tiettävästi viljelty

 10 000 vuotta sitten Titicacajärven ympäristössä.

Mutta nämä minun omat Timo-potut syödään tänään

herkullisten maksapihvien kera.

Nyt siis keittiö kutsuu...

Nuorille suunnattu

Täällä sama teema jatkuu eli

purjehduksen merkeissä mentiin viikonloppu.

Perjantaina oli vuorossa nuoret,

sillä ensimmäistä kertaa järjestettiin

kansainveneille suunnattu Viaporin Tuoppi JR.

Ideana oli se, että halukkaat kansanveneen omistajat tarjosivat nuorille kilpailun reippaassa tuulessa.

Kotiväki seurasi kilpailua ...

ja

paistatti päivää.

Kaikki osallistujat palkittiin ja

illalla nuorille sekä miehistöille tarjottiin

vielä hieno illallinen lentokonehallissa.

Järjestäjinä olivat:

Club Renata

Suomenlinnan pursiseura

Maata jalkojen alla

Nuoren jungmannin kohokohta

purjehdusreissulla oli,

 kun rantauduimme yhdeksi yöksi sivistyksen pariin.

Suunniteltu Hanko muuttui Tammisaareksi ja täytyy kyllä antaa

 10 pistettä viihtyisälle ja siistille vierasvenesatamalle.

Ainoat miinukset sai polttoainelaiturin sijainti terassin välittömässä läheisyydessä jossa se tarjosi terassille istuville

omalaatuista viihdykettä.

Tammisaari/ Ekenäs/ Raasepori

hieno ja onnellisten ihmisten oloinen kaupunki.

Tämän vuoksi harrastimme urakalla uhkapeliä lähistön kioskilla.

Kolmen talon pihapiiri oli näet myytävänä.

5 euron voitto ... no toiveita voi aina elätellä.

Vierasvenesataman läheisyydessä on pieni, mutta mielenkiintoinen

Luontokeskus

Tammisaaressa juhlistimme

veneen nimipäivää

eli

Mairelle!

 Kapyysi Minttu sai myös yllärilahjan!

Minttu tosin hetken harkitsi 

hyppäävänsä tämän nelipyöräisen kyytiin ...

mutta voiton vei

Nyt mua vietiin

... ei linnasta linnaan

vaan

linnakkeelta toiselle.

Takana viikko elämää purjeveneessä Suomenlahdella.

Tiesitkö,

 että kapeimmillaan Suomenlahti on 52 km

 ja leveimmilläänkin vain 120 km. 

Veneestä käsin se vaikuttaa niin suurelta verrattuna vastaaviin automatkoihin.

Pienuudestaan huolimatta

 sillä on kunnioitettavan suuret elkeet,

 sille päälle sattuessaan. 

Vuonna 2012 talvimyrskyssä Mäkiluodossa mitattiin keskituuleksi 29 m/s ja tuolloin aallon korkeus oli Suomenlahden tilavuutta ajatellen maksimissaan 9,4 metriä.

Aiemmin mitattu yksittäinen aalto on

 on ollut kuitenkin 14 metriä korkea.

No myrskyisistä ajatuksista riippumatta matka meni leppoisasti.

Aurinkoa, hellettä, tyyntä ja tuulta oli tarjolla.

Hieman ukkosta ja teknisiä haasteitakin.

Onneksi on oma insinööri mukana vaikka 

luonnonvara sellainen.

Parempi minusta niin!

Nuorta jungmannia unohtamatta!

Valokuvat:

kapyysi Minttu

jungmanni Aksu