2013

Elämässa pitää olla toivomisen varaa.

-Kerstin Bergroth

Toivotaan ja uskalletaan uskoa

 kaikkeen hyvään tulevana vuonna 2013!

H y v ä ä  a l k a v a a  v u o t t a!

Väriterapiaa - roomalainen juures

Jos ei joulunpunaisuus vielä riittänyt

niin kannattaa hyödyntää

punajuuri ruokalistassa.

Meillä tehtiin normi laatikoiden lisäksi 

punajuurilaatikkoa ja hyödynnetään sitä toistekin.

Esimerkiksi kalan kanssa oiva lisuke.

Ohje herkullisen kuvan kera löytyy täältä:

Punajuurilaatikko

klik

Jos homejuusto ei kuulu suosikkeihin

 niin tässä sen maku ei todellakaan ole hallitseva.

Vaihtoehtoisesti jos laatikot eivät enää joulun jälkeen maistu niin meillä ehdittiin tehdä myös lohiseljankaa.

Kaikkihan sopan osaa keittää.

Meillä oli aineksina

Punajuurta

Porkkanaa

Perunaa

Purjoa

Sipulia

Valkosipulia

Lohta

Hapankurkkuja

Kalafondia

Laakerinlehti

Musta- ja valkopippuria

Sitruunaa

Tomaattipyrettä

Tilliä

Nautittiin ruisleivän ja smetananokareen kera.

Kuva nyt sattuu olemaan hieman hailakka valon vähäisyyden johdosta. Aitoa 70-lukua!

Sitten itse punajuurikas

Beta vulgaris var conditiva

roomalaiseksi juurekseksi myös kutsuttu.

Arabeilta Eurooppaan rantautunut

 ja roomalaisten levittämänä sitten koko Eurooppaan.

Ensimmäiset juurekset olivat vaaleita tai kullankeltaisia.

Lienee makeampi muoto.

Itsellä punajuuri on löytynyt uudelleen ruokalistoille.

Koulujen etikkapunajuuriraaste teki sen inhokiksi moniksi vuosiksi. Tosin en edelleenkään suosi etikkasäilykkeitä.

Lisäksi sitä ei pidä keittää muusiksi,

mikä pätee kaikkiin juureksiin.

Valitettavasti viljely jäi tänä kesänä surkeaksi.

Liekö syy lajikkeen, maan, kosteuden vai kokemattomuuden.

Ensi kesänä uusi yritys.

Harmittaa, kun en hoksannut hyödyntää lehtiä pinaatin tavoin.

Lajikkeena oli "Forono".

Onneksi Suomessa viljeltävistä 12-13 miljoonasta

kilosta riittää minullekin ostettavaa.

Siunattu arki

"Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä,

silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi."

- Tove Jansson

Siivota en aio, mutta ehkä jotakin järkevämpää

saisi tänään aikaiseksi.

Järjesteltäviä juttuja olisi vaikka kuinka,

ommeltavaakin ja toinen sukka neulomatta.

Onneksi tonttumuori muisti minua, 

joten sillä sukallakaan ei nyt ole niin kiire...

Kuppi teetä

ja

ehkä tämäkin päivä käynnistyy

- vuoden viimeinen perjantai -

Pyhä Stefanos

Tontun jälkiä?

Joulu

Aatto

"Metsän äänettömiin varjoihin

vien tulevat päivät,

kun laivan valot lipuvat kaukaa ohi.

Tunturit kulkevat meren vanaa,

jään musiikki soi kuin lapsena

kivien leikeissä.

Ei kukaan minua kanna

paitsi puut ja kaukainen valo.

Sen jäljissä kuljen."

(-Niilo Rauhala)

Pieniä jälkiä lumessa

- joulu -

Yleiskone

Jouluhommat jatkuivat ...

Yleiskoneeni hyrräsi,

kun vain kampea kiersi.

Mummolla oli vastaava "rännäri" ja nyt minullakin.

Hienoa käytännön designia.

Uusi pursotinkynä oli haasteellisempi.

Pete- piparit kuitenkin päätyivät

pakettiin.

Nyt nukkumaan sillä aamulla kello pirahtaa

riisipuuron keittoon.

Vpk:n jouluajelu odottaa nuorisoa

ja sitä ennen on saatava kunnon "eväät".

Tekeleitä pitkin päivää

Joitakin valmisteluja tälläkin suunnalla

vaikka ei olisi uskonut,

että saan tänä jouluna itsestäni mitään irti.

Tuli kuitenkin siivottua ja leivottua piparit.

Vähän extraakin tällä kertaa.

Lisäksi oiva kalaresepti.

Joka joulu päätän, että tätä pitää muistaa tehdä myös

uusien perunoiden kera.

Josko ensi kesänä.

Joulusilakat

1/2 kg silakkafileitä

Liemi:

5 dl vettä

1 dl etikkaa

1 rkl sokeria

1 rkl suolaa

Liotetaan silakoita liemessä yön yli.

Kastike:

2 prk smetanaa

0,25 dl etikkaa

3/4 tl rouhittua mustapippuria

1/4 tl valkopippuria

1 tl suolaa

4 valkosipulin kynttä

tilliä

Sekoita kastike, valuta fileet, vedä fileistä nahka irti (ei pakollinen) ja lisää kastikkeeseen.

Purkita.

Valmiita noin vuorokauden kuluttua.

Nam.

Ja ei etikkaystävänä, nämä eivät todellakaan ole etikkaisia.

Valitettavasti ei ole tietoa reseptin alkuperästä, mutta sovitaan, että se on sukuresepti. Tosin savon suunnalta.

Ja nyt oivallisen kirjastosaaliin pariin.

Saunassa

Joulusaunassa jo nyt.

Kiukaalla on kokoa ja saunakin Suomen suurin.

Löylyt lempeän kipakat,

ihan miten saunoja haluaa.

Eipä tarvitse viskoa löylyä,

sen kun vain hanasta liruttelee vettä.

Nyt ei oltu nokipilkkujen täplittämiä niin

kuin aina aiemmin.

Liekö nokisutari ollut asialla.

Sauna-asiaan kun kerran päästiin

 niin toissa kesänä kurkattiin saunaan, jonka ovessa

komeili lappu:

Asukkia ei näkynyt,

liekö syy kylmän saunan.

Arvatkaas mitä vielä?

Huomenna mennään jo kesää kohden!

Norfolkinaraukaria eli huonekuusi

Araucaria heterophylla

Melkein vuosi sitten hommasin itselleni lahjaksi

yhden vanhimmista huonekasveista.

Huonekuusi viihtyi hyvin 1800-luvun viileissä saleissa ja

ehkä siksi meilläkin. 

En ole ainakaan huomannut, että olisi hankala kasvatettava saati sitten nirso kasvupaikasta. 

Tosin en huomaa onko kasvua edes tapahtunut.

Saa toimia meillä tänä vuonna ehtana joulukuusena.

Kuusen ostaminen tuntuu tällä hetkellä jotenkin turhakkeelta.

Leena Arkion: Rakkaat vanhat huonekasvit (Otava 1985) pitää sisällään hienoja kuvia 1800- ja 1900 -lukujen interiööreistä huonekasveineen.

Joka kuvassa taitaa nököttää huonekuusi.

Kirjan löysin itselleni kirjaston poistomyynnistä.

Taas kannatti katsastaa tarjonta.

Joulukukkia - Hyacinthus orientalis

Hyacinthos nuorukainen oli kreikkalaisen mytologian mukaan 

läsituulen jumalatar Zephyroksen

ihastus. 

Zephyros kuitenkin surmasi mustasukkaisuudessaan

Hyacinthoksen, jonka verestä nousi kukka

Hyacinthus.

Hyasintit kuuluvat parsakasvien heimoon ja ovat lähtöisin

Syyrian, Libanonin ja Turkin alueilta.

Minun joulukukkien suosikki on 

sininen hyasintti.

Uskomattoman hienon samettinen.

jos vain malttaa läheltä katsoa.

Keväällä laitoin kukkapenkkiin

hyasintin sipulisekoituksen.

 Harmikseni ei tullut sinisiä vaan kermanvaaleita ja vaaleanpunaisia.

Kukinnoista tuli varteen nähden hyvin painavia ja

vaativat tuentaa.

Lehdet taisivat olla jonkin nelijalkaisen suosikkeja.

Sipulihan on myrkyllinen.

Kannattaa säästää joulun hyasinttisipulit ja laittaa ne keväällä maahan. Kukkivat parhaassa tapauksessa kahdesti kesän aikana.

Siitä on kokemusta, tosin kukinnosta ei tule niin

täyteläistä. Jää ainakin yllätykseksi.

Joulukukkia - Helleborus

Leinikkikasveihin kuuluva 

Helleborus eli jouluruusu

Helleborus orientalis ssp. abchasicus

Helleborus niger

Toukokuussa Savonlinnassa saadessani ihailla

purppuraista jouluruusua olin myyty.

Vaalea oli jokunen vuosi sitten haaveeni joulukukaksi.

Kaunis ja hienostunut.

Mieltymys jäi yhteen jouluun.

Mieluusti näkisin sen 

viihtymässä puutarhassa.

Kauniista ulkonäöstään huolimatta

 erittäin myrkyllinen.

Juurakosta on valmistettu aivastuspulveria ja

käytetty sodassa kemiallisena aseena.

Kuitenkin toivon symboli

kukkiessaan jo lumen keskellä.

Itsenäisyys

Lunta tupaan

Pienien vaikeuksien jälkeen

bloggauskin voi jatkua.

Kuvatilan täyttyminen iski yllättäen.

Nyt katsotaan pelittääkö tämä kakkoskäyttäjällä.

Perjantaiaamuna ikkunat olivat kuorittuneet.

Tässä asunnossa ei sentään tullut lunta sisään.

On tullut koettua aiemmin sekin, että ikkunan välissä tai sisäpuolella ikkunalaudalla

on ollut lunta kinoksiin asti.

Kerran jopa lapsen jouluikkuna hautautui oikeaan lumeen!

Viikonlopun on ollut rajoitetut maisemat.

Uudella lintulaudalla on riittänyt vipinää. 

Tänään selvisi myös mysteeri talipallojen katoamiselle.

Varis nökötti oksalla ja kiskoi ja kelasi telineen narua varpaiden lomaan. Siinä käsittelyssä kansi irtoaa ja alla

päivystävät harakat hotkaisevat pallot.

Yhteistyö pelaa,

 mutta minä menen tänä talvena vararikkoon. 

Sitä vauhtia ruoka katoaa nälkäisiin nokkiin. Vielä kun tiaiset heittävät siemenseoksesta suuren osan olan yli etsiessään parempia makupaloja.

Mukavia seuralaisia kuitenkin.

  

Lumi on kinostunut paikkapaikoin

miehen korkuisiksi dyyneiksi ja välillä nurmikko vihertää.

Ei ihme, kun merellä tuuli puhalsi puuskissa 34 m/s,

josta tännekin riitti aimo annos.