Viikon varrelta

Taas yksi viikko karkasi käsistä.

Onneksi kahden viikon päästä päivä on jo tuntia pidempi,

ehkä silloin jäisi enempi elosta käteen.

Viikolla tuli kuitenkin

syötyä ykkösherkkua eli

matikkasoppaa.

Kiitos kokille!

Olin varmaan kummajainen jo lapsena,

lempiruokana juuri tuo kyseinen kalakeitto.

Lisäksi poika valmisti oivalliset makupalat jälkkäriksi.

Jackyt kotikonstein.

Maitokaakaokiisseli

5 dl maitoa

0,5 dl maissitärkkelystä tai perunajauhoja

0,5 dl sokeria

2,5 rkl kaakaota

1 tl vaniljaa

Sekoita kaikki muu paitsi vanilja ja keitä kiehuvaksi.

Jäähdyttyä lisää vaniljasokeri tai jo alkuvaiheessa vaniljatanko.

Siivilöi päälle kaakaota ja nauti.

Eikä edes paljoa kaloreita, jos maitona rasvatonta.

Tänään tuli vielä osallistua

 keittiöhommissakin tuikitarpeellisen

sammutuspeitteen käyttöopastukseen.

Opastajana koululla ihan ikioma

vpk -nuori.

Pyrrhula pyrrhula

Punatulkkuja näköpiirissä.

Uskotaan norjalaisiin, joiden mukaan tulee onnellinen vuosi, jos joulun aikaan näkee paljon punatulkkuja.

Ja jouluhan loppuu huomenna.

Suomalaisen kansanperinteen merkityksestä

ei kannata mainita tässä vaiheessa mitään.

Pidetään positiivisuutta yllä.

Punatulkkujen bongauksen lisäksi 

tekeillä oli pannari ja uunipuuroa.

Tämän viikon saldona kotitöissä

 oli veitsellä viilastu pala pois sormesta

 ja kolme palanutta näppiä.

Silti ei saa armoa tiskivuoroista.

P a n n a r i 

2 munaa

5 dl maitoa

2,7 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

n. 2 rkl sulatettua margariinia

Turvota vartti tai enemmän. Lisää margariini.

Paista 250 astetta 15 min ja 225 astetta toinen mokoma.

Nautitaan iltapäiväteen tai maidon kera.

Minäpä muistan ajan jolloin maito oli pussissa.

Mummolla oli tosin valkoinen kannu kaapissa

vielä tölkkimaidon aikanakin.

Kannussa oli turvallisesti pankkikirja ja rahajemma.

Voimavita mannaa ei nyt enää ollut

 vaan nautittiin riisiuunipuuroa.

Väriterapiaa - roomalainen juures

Jos ei joulunpunaisuus vielä riittänyt

niin kannattaa hyödyntää

punajuuri ruokalistassa.

Meillä tehtiin normi laatikoiden lisäksi 

punajuurilaatikkoa ja hyödynnetään sitä toistekin.

Esimerkiksi kalan kanssa oiva lisuke.

Ohje herkullisen kuvan kera löytyy täältä:

Punajuurilaatikko

klik

Jos homejuusto ei kuulu suosikkeihin

 niin tässä sen maku ei todellakaan ole hallitseva.

Vaihtoehtoisesti jos laatikot eivät enää joulun jälkeen maistu niin meillä ehdittiin tehdä myös lohiseljankaa.

Kaikkihan sopan osaa keittää.

Meillä oli aineksina

Punajuurta

Porkkanaa

Perunaa

Purjoa

Sipulia

Valkosipulia

Lohta

Hapankurkkuja

Kalafondia

Laakerinlehti

Musta- ja valkopippuria

Sitruunaa

Tomaattipyrettä

Tilliä

Nautittiin ruisleivän ja smetananokareen kera.

Kuva nyt sattuu olemaan hieman hailakka valon vähäisyyden johdosta. Aitoa 70-lukua!

Sitten itse punajuurikas

Beta vulgaris var conditiva

roomalaiseksi juurekseksi myös kutsuttu.

Arabeilta Eurooppaan rantautunut

 ja roomalaisten levittämänä sitten koko Eurooppaan.

Ensimmäiset juurekset olivat vaaleita tai kullankeltaisia.

Lienee makeampi muoto.

Itsellä punajuuri on löytynyt uudelleen ruokalistoille.

Koulujen etikkapunajuuriraaste teki sen inhokiksi moniksi vuosiksi. Tosin en edelleenkään suosi etikkasäilykkeitä.

Lisäksi sitä ei pidä keittää muusiksi,

mikä pätee kaikkiin juureksiin.

Valitettavasti viljely jäi tänä kesänä surkeaksi.

Liekö syy lajikkeen, maan, kosteuden vai kokemattomuuden.

Ensi kesänä uusi yritys.

Harmittaa, kun en hoksannut hyödyntää lehtiä pinaatin tavoin.

Lajikkeena oli "Forono".

Onneksi Suomessa viljeltävistä 12-13 miljoonasta

kilosta riittää minullekin ostettavaa.