Aikainen lintu.....

Minkäs teet,

 jos on aamuvirkuksi luotu.

 Herätyskello ei herättele viikolla ja viikonloppuisin tulee kukuttua ylhäällä jo reippaasti ennen kuutta.

Tänään ei kuitenkaan harmittanut,

että muut nukkuivat ja aamu oli vain minun.

Lintujen konsertti oli aivan mahtavaa.

Kottaraiset, rastaat, leppälintu, satakieli, lokit, meriharakat, tiaiset jne antoivat parastaan.

Onneksi vähemmän kaunin lauluäänen omaavat valkoposkihanhet tajusivat olla hiljaa.

Niiden huudot ovat kyllä korvia raastavaa kuunneltavaa.

Urpon päivästä (viime perjantai) alkaa vanhan perimätiedon mukaan kesä. Meillä se ainakin piti paikkansa.

Kuvat ovat kasvimaalta.

Omalla ei paljoa vielä mikään kasva, mutta onneksi vierestä löytyy kaunista katseltavaa.

Taisi sitten mennä syteen niiden kesäkurpitsan taimien kanssa.

Varmuuden vuoksi laitoin vielä siemeniä maahan. Osa taimista voi selvitä, mutta tuuli kai nuupautti loput.

Kesää on vielä edessä, joten uusi yritys.

Mutta mikä vaivaa marjapensaita?

Koivuista

Viikko sitten koivusiedätystä.

Ainoastaan allergian suhteen.

Muuten pelkkää ihannointia.

 Täällä kallioilla kun ei ole koivuja niin kotiseutumatkalla tuli huomioitua hienot koivuvarantomme.

Tähän aikaan vuodesta viehkon vaaleanvihreyden ja puhtaan valkoisen värin vuoksi koivikot pistävät parastaan.

Kukinto on todella kaunis.

Kuka lie tatuoinut yhden jos toisenkin koivun.

Aurinkoista viikonlopun alkua!

Sympatiat kanssasisarille - atshii.

Meni syteen tai saveen

Istutin kesäkurpitsan taimet tänään kasvimaalle.

Sisällä ne virahtivat pituutta niin, että varsi ei enää kestänyt isojen lehtien painoa. Jos halla vie tai muuten ei ulkoilu onnistu niin onneksi ehtii vielä laittaa siemenet maahan.

Jotenkin taidan ensi kesänä suosia vain siemenet suoraan maahan periaatetta. No ehkä kuitenkin esikasvatan laventelit, mutta siihen se saa jäädä. Ans kattoo sitten ensi keväänä....

Rheum rhabarbarum - piirakka

Kesä alkaa raparperipiirakasta. Ainakin minulla.

Viime viikolla tein kotiväen pyynnöstä

 muro- ja eilen kuperkeikauspiirakan. 

Huomenna voisin tehdä kiisseliä ja kesäjuhliin raparperisimaa.

Monikäyttöinen tatarkasvi.

Aiemmin raparperia pidettiin myrkyllisenä, kunnes se huolittiin lääketieteelliseen käyttöön.

 Nyt se taitaa löytyä kaikista puutarhoista.  

Ihan pihalla

Sää vaihtelee...

Lienenkö maija poppaselle sukua sillä tuulinen sää saa minut levottomaksi. Tuulen suunnalla ei ole väliä ja outoa, että näinkin tuulisella asuinpaikalla en ole päässyt "oireesta"  eroon. Lentoon en ole vielä onneksi pahemmin lähtenyt.

Puutarhassa tapahtuu myös kummia.

 Nyt pitäisi olla pihalla koko ajan ja ihmetellä kasvien huimaa kasvuvauhtia.

 Ensin saa odotella maasta edes jotakin pientä vihreää ja sitten kun on hieman kasvua havaittavissa niin johan se kestää ja kestää. Ei auta vaikka vähän väliä kävisi kuopsuttamassa multaa tai hellästi silittelemässä ensimmäisiä lehtiä.

Nyt kuitenkin kaikki kasvaa ja millä vauhdilla! 

Eikö olekin hieno kilpi?

Olen haaveillut saniaisnurkasta pihalla ja tästä on hyvä aloittaa. Lajinmääritys on vain vielä hieman kesken.

Alku on ainakin lupaava.

Fritillaria meleagris

Toinen kauan odotettu kukkija pihallani on kirjopikarililja.

 Istutin ensimmäiset sipulit syksyllä 2010, mutta viime kesänä ei ilmaantunut yhtään kukkaa. Nyt on useampia ja yllätyksenä kaikki kukat ovat hypänneet pois ruodusta kukkapenkin puolelta nurmikolle. 

twins

Myosotis sp

Kosken pauhua

Kävin eilen katsastamassa vieläkö vesi virtaa Langinkoskesta.

  Kyllä tuota vettä riitti,

vesi kimalsi ja aurinko paistoi.

Valamon luostarin munkeista

  paikalla muistuttaa vielä pienen pieni kappeli.

Munkit harrastivat koskella lohenkalastusta vuodesta 1797

   1800-luvun puoliväliin. 

- Mustikka kukkii -

Aleksanteri ja Maria Feodorovna taasen harrastivat majalla ollessaan tavallisia askareita; marjastusta ja ruuanlaittoa.

Tyystin erinlaista kuin Pietarinhovin pyörityksessä.

Kaunis paikka.

Mamille

Sain tänään hienon kortin ja lahjan maailman parhaalta pojalta!

Täyttä asiaa!

Saan onneksi kortteja ja itse kehiteltyjä lahjoja

 ihan päivästä ja ajankohdasta riippumattakin. 

Ei se mitään jos synttärikorttini saan 1/2 vuotta myöhässä

 h-päivästä tai ainakin lupauksen, että se tulee sitten hieman myöhemmin. Tulee kun tulee!

Olen täysin vastaan näitä "pakkojuhlintapäiviä", joihin tämäkin päivä valitettavasti kuuluu.

En kuitenkaan meinaa enempää saarnata, sillä kukin juhlistakoon sitä tavallaan ja ajallaan. Itse vain olen luonteeltani tällainen hieman vastavirtaan kulkija.

Taidanpa lähteä pihalle nauttimaan teekupposen,

 kun aurinko paistaa niin kirkkaasti. 

Mukavaa päivää kaikille!

Mami vuosimallia 1961 ja 1967.

Ei ole minusta koulijaksi

Ensiksi suurella innolla odottelee siementen itämistä ikkunalaudalla ja sitten koittaa aika, kun rasiat ovat pullollaan pieniä alkuja.

Sit pitäisi koulia....venytän ja venytän toimenpiteeseen ryhtymistä, kunnes on vain aloitettava homma.

Ongelma on siinä, että en raaski heittää mitään vihreää pois. Aina tulee vain kylvettyä liikaa siemeniä (varmuuden vuoksi)ja tuloksena on kymmeniä tai oikeastaan satoja alkuja.

 Valitse/kouli sitten niistä vain parhaimmat. Entäs ne surkeat rääpäleenalut? Rankkaa! Liekö kenelläkään samoja tuskia.

No nyt on koulittuna rosmariini, laventeli ja leijonankidat.

Kesäkurpitsat pääsivät vasta multaan itämään.

Ikkunalaudoilla on tungosta.

Pelargoneista olen karaissut osan, mutta lopullisesti en ole  jättänyt niitä ulos kylmän sään takia.

Eikä niitä olekaan kuin reippaasti toistakymmentä.

Tässä vielä pihan kukkijoita ja vihreitä yrttejä.

Ketokevättaskuruoho

Jotakin uutta, vanhaa, sinistä, tuulta ja merta

Saaressa

sää oli mitä mainioin.

Tähän aikaan vuodesta auringon kirkkaus on armoton. Tuntuu, että häikäisy kadottaa värit maisemasta. Ainakin kuvattuna kaikki vaikuttaa vaisulta vaikkei sitä todellisuudessa ole.

                    Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Eipä nämä paljoa kuvatekstejä kaipaa. Pari saarta ja niiden luonto aivan mahdottoman monipuolinen.

Karua saaristoa ja rehevää, kosteaa lehtoa. Kaikki vielä kasvukautensa alussa. Ainoa minkä oli päässyt jo sulistaan oli luultavasti huuhkaja. Poikaset bongattuna samalta paikalta kuusi vuotta sitten.

Valitettavasti ihmiset ovat myös jättäneet omat jälkensä. Tämä kaikki on meren tuomaa rannalle.

 Eikä ollut ainoa poukama, joka näytti tältä. 

Haaksirikkoutunut

...otettu talteen yksinäisenä kivikosta.

Mistä lie meri heittänyt?

Pesun jälkeen puhtoisena majailee meillä,

 josko vaikka joku kaipais. Vielä on hymy herkässä!

Itämeri ja sen luonto on niin hieno, että pidetään oikeasti huolta siitä, etteivät muovi ja roskat joudu mereen.

Olisi hienoa, että vuokkomeristä voisi nauttia myös tulevatkin sukupolvet.

Konkreettista!