Viheltäen meni

Täällä ollaan pitkän hiljaiselon jälkeen.

Nyt on työvälineet kunnossa, joten ehkä blogi vilkastuu.

Nyt kuitenkin vilkaisu menneeseen eli tarinaa säästä:

Joulua odoteltiin mukavassa, kuivassa ja lämpimässä säässä.

Ulkona kukkivat kukat.

Meri lainehti vapaana.

Jouluksi siirryimme toisen ison vesistön ääreen,

 jossa veneilykelit jatkuivat.

Sää oli kuitenkin raaka ja sateinen.

Tammikuun puolella saimme vihdoin kuurankukkia ikkunoihin.

Meri kuorrutti saaren paksuun huuruun.

 Pakkasta ja raakaa koillistuulta riitti useammaksi päiväksi.

Saaristo oli satumaisen kaunis.

Tätä ei kauan kestänyt...

Pakkanen lauhtui -22 asteesta + keleihin yhden vuorokauden aikana.

Viime perjantaina näytti jo siltä, että jäät lähtisivät viikonlopun aikana.

Näin kävi.. meri lainehtii etelärannoilla jo aivan vapaana.

Nyt mua vietiin

... ei linnasta linnaan

vaan

linnakkeelta toiselle.

Takana viikko elämää purjeveneessä Suomenlahdella.

Tiesitkö,

 että kapeimmillaan Suomenlahti on 52 km

 ja leveimmilläänkin vain 120 km. 

Veneestä käsin se vaikuttaa niin suurelta verrattuna vastaaviin automatkoihin.

Pienuudestaan huolimatta

 sillä on kunnioitettavan suuret elkeet,

 sille päälle sattuessaan. 

Vuonna 2012 talvimyrskyssä Mäkiluodossa mitattiin keskituuleksi 29 m/s ja tuolloin aallon korkeus oli Suomenlahden tilavuutta ajatellen maksimissaan 9,4 metriä.

Aiemmin mitattu yksittäinen aalto on

 on ollut kuitenkin 14 metriä korkea.

No myrskyisistä ajatuksista riippumatta matka meni leppoisasti.

Aurinkoa, hellettä, tyyntä ja tuulta oli tarjolla.

Hieman ukkosta ja teknisiä haasteitakin.

Onneksi on oma insinööri mukana vaikka 

luonnonvara sellainen.

Parempi minusta niin!

Nuorta jungmannia unohtamatta!

Valokuvat:

kapyysi Minttu

jungmanni Aksu

Mistä on meidän saaristo tehty...

...sään, veden muokkaamista

 kivistä ja kallioista,

pikku luodoista, saarista,

linnoituksista...

auringonnousuista,

lempeistä kesäsateista,

julmista myrskytuulista,

laineen liplatuksista,

vyöryvistä mainingeista,

auringonlaskuista...

ihmisen yrityksistä muokata ja hallita,

luonnon uskomattomasta kyvystä peittää, korjata 

ja 

ottaa vallattu takaisin

Tämä kaikki ja huimasti lisää koettiin 

yhdeksän päivän aikana purjehtien Suomenlahdella.

Paluu monen vuoden jälkeen

purjeiden (ja moottorinkin) vietäväksi

oli hauskaa ja jätti ainakin minuun

voimakkaan odotuksen ensi kesästä.

Toivottavasti matka jatkuu silloin.

Jälkemme kallioon

-A, M, H-

kirjaili hetkeksi

 meidän Aksu.

Osan kuvista on ikuistanut H. 

Näissä huoneissa...

... näissä taloissa

pääskysillä

vapaus mennä ja tulla

"Kylmä ovenripa,

täytyy vetää hansikkaat käteen,

olenkin jo odottanut

milloin asetut taloksi, syksy,

milloin löydät kynsipuun alta

ruostuneen avaimen."

-Jyri Schreck