Kalevalan päivänä

Ilmarinen:

"Kuuta kullaista kuvoan, hopeìsta aurinkoa

tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen."

Talvilomalla

Ei ihan toimettomana,

suunnitelmia riittää

ja jotakin jo toteutettu.

Tulppaanin viehätys

Porvoosta Porvoon mitalla

Lennähdys vielä 

viime vuoden elokuun viimeiseen viikonloppuun.

Sää oli suosinut pitkään 

lämpimillä, suotuisilla tuulilla.

Varasimme pari extrapäivää viikonloppuun ja suunnittelimme 

purjehdusta itään. 

Ensimmäiseksi etapiksi valitsimme Porvoon ja sen jälkeen  suunnitelmissa oli luonnonsatama tai kaksi.

Sää suosi vielä edellisenä iltana

 venettä siirrettäessä kotisaarelle.

Säätiedotus ei mairitellut,

  oli luvassa sadetta ja tuulta koko viikonlopuksi.

Aamulla satoi oikeasti kuin kaatamalla,

 mutta urhoollisesti lähdimme liikenteeseen. 

Tuulitietojen mukaan ulkoa puhalsi jo reippaasti ja lisää oli luvassa, joten valitsimme sisemmän reitin saarien suojassa.

Vettä satoi ja satoi ja tuulesta ei tietoakaan.

Tunnit matelivat.

 Saarien suojasta päästyämme ei tilanne muuttunut

 ja ihmettelimme vain säätiedotuksen tuulilukemia.

Emäsalon selälle päästyämme minulla oli kaikki vaatekerrat märkinä sadevaatetuksen alla.

 On haasteellista kiskoa veneessä vettävaluvia vaatteita pois ja yrittää saada kuivaa taas päälle.

Toisella meistä oli päällä metsurin sadevarustus ja moista ongelmaa ei ollut.

Itse totesin, että halvoilla sadevaatteilla ei tee mitään

 tuntien saderyöpytyksessä.

Onneksi oli lämmintä.

Emäsalon silta on aina jännä paikka.

Mahtuuko ali....vaikka kuinka tietää, että tilaa on

 niin alhaalta päin ei siltä näytä.

Illalla Porvoossa näytti jo paremmalta

ja päätimme viettää samalla pari yötä siellä.

 Olimme varanneet venepaikan ennalta vierasvenesatamaan, sillä edestakainen ajelu Porvooseen ei innostanut,

 jos paikat olisivat olleet varattuja.

Vapaata oli perjantaina ja paikat täyttyivät lauantain aikana.

Kävelyä, historiaa, ruokaa, kahvittelua, pikku suklaapuoti...

 ukkosta, päivänpaistetta

ja viimeisenä aamuna viileää

 tulevaa syksyä enteillen..

niistä oli Porvoon reissu tehty.

Ja matka jatkui...

Fredrikan puutarhassa

Kurkistus

Fredrikan puutarhaan

Runebergit muuttivat vuonna 1852 nykyisin museona olevaan kotiinsa.

Fredrika teki heti puutarhasuunnitelmia

 vaikka kaikki kesät vietettiinkin maalla Kroknäsissä.

Porvoon puutarhasta Fredrika pääsi kunnolla nauttimaan

 vasta 1870-luvun alusta miehensä halvaannuttua,

 jolloin elämä keskittyi Porvooseen.

Puutarhassa oli tietysti hyötykasvien joukossa runsaasti suomalaisia perennoja, mutta myös joka vuosi vaihtuvia kesäkukkia.

Syreenimaja, jasmiinit, ruusupensaat, ritarinkannukset, ukonhatut, liljat, daaliat, syysleimut ...

Viime syksynä verenpisarat kukoistivat puiden varjossa

 suoraan maahan istutettuina.

Sisäkukkaharrastuksena mainittakoon ruukkuruusut,

 jotka olivat sen aikakauden uusi "villitys".

Kun leskeksi jäätyään Fredrika lähti höyrylaivalla vuonna 1878 kohti Helsinkiä niin hänellä kerrotaan olleen 42 ruukkuruusua mukanaan.

Helsingin kodissa ne ehtivät kukkia hänelle vielä seuraavana keväänä.

http://www.porvoonmuseo.fi/artMuseum.php

Runebergeillä kylässä

Porvoossa monesti vierailleena pääsin käymään 

vasta viime vuoden syyskuussa 

 Runebergin kotimuseossa.

Olen ollut tietoinen museon olemassaolosta,

mutta en siitä, että museo on avattu yleisölle jo 1882!

Ymmärrettävää, että talo on

 Suomen vanhin kotimuseo.

Uskomattoman hienosti säilynyt kokonaisuus.

Ruokakomerosta löytyy, jos tarkkaa katsoo

Runebergin torttujen leivosvuuat.

Museoon palaan vielä,

 mutta tässä resepti, jos ei halua

tyytyä kaupan torttuihin:

Resepti

(klik)