Saarni soi ja visersi.
Se oli täynnä pääskyjä. En ole moiseen aiemmin törmännyt.
Huvittavaa oli seurata pesulla käynyttä tiaista, joka istahti pääskypoikasen viereen. Hetken sudittuaan siipiään yhtyi samaan viserryskuoroon. Laulu ei muistuttanut tippaakaan tiaista.
Seura tekee siis kaltaisekseen.
Kuvaa en laulavasta puusta saanut,
jotenka tiaisia ja nauravia lokkeja
tällä kertaa.
Lukuvinkki:
Jyrki Vainonen: Linnunpöntönrakentaja (2012)
Pieni kirja lintumielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti