Täydellistä valokuvaa ottamassa

Päätin palata purjehduksen tiimoilta

taas puutarhan puolelle.

Jos minusta ei muuhun ole niin ainakin 

hyvien pottujen viljelijäksi kyllä!

Yritin ottaa todistusaineistoa lopuista perunoista,

jotka nostin maasta viime viikolla.

Siis täydellistä valokuvaa:

Siis mitä - kenen häntä?

Okey, siirryn syrjään..

Ai, minusta on tylsän näköinen asettelu, toista ois aidot muikut!

No nyt on maha vedettynä sisään...ota jo se kuva...

No, jos nyt kuitenkin kurkkaisin, tulisi näin parempi??

-

Tässä vaiheessa mami hermostui ja käski asettua muotokuvaan.

Hah, en nyt viitsinyt enää poserata.

Lopuksi suostuin maanittelujen jälkeen, mutta mitä kummaa...

 vielä piti vaihtaa kuvakulmaa ja taas ne POTUT!

Tiesitkö,että perunoita on syöty Euroopassa vasta 500 vuotta?

Suomeen perunat rantautuivat saksalaisten peltiseppien mukana 1730.

Villiperunoita on jo kuitenkin tiettävästi viljelty

 10 000 vuotta sitten Titicacajärven ympäristössä.

Mutta nämä minun omat Timo-potut syödään tänään

herkullisten maksapihvien kera.

Nyt siis keittiö kutsuu...

Puutarhaelämää

ja välillä herkuttelua 

raparperimansikkajäätelöllä,

jonka taikoi Chef H.

 Nam <3

Ensimmäinen kuva  napattu

http://www.savonlinna.fi/museo/

Kerran kukki toukokuu

ja myös muille aisteille

Maaliskuu

Kevätpörriäisiä ilmassa,

 kun jäät ovat enää seilaavia lauttoja merellä.

Maaliskuu.

Tässä kuulumisia takapihalta.

Ei vielä salaattikylvöjä, mutta siemenpusseja tuli jo lajiteltua.

Multaan ikkunalle päätyivät laventelit, lehtipersilja (jota ensimmäistä kertaa ajattelin esikasvattaa) ja akileija.

Tänään saatiin myös nauttia pitkästä aikaa auringosta

 pilviharson takana!

Taas se aika vuodesta

Siskolta saamani postikortin (viehättävä) mukaan:

puutarhanhoito on tehokasta treeniä ilman säännöllistä kuukausimaksua ja vuosijäsenyyttä.

Kasvimaa suunnitelmat kohdaltani jäätyivät tänä vuonna, 

kun postista tipahti kirje (kaksi sivua), kartta (yksi sivu) viljelypalstan käyttöoikeuden vuokrasopimus (kuusi sivua) ja viljelypalsta-alueen säännöt (seitsemän sivua).

Tähän mennessä on menty lähinnä suullisin ohjein ja se, että saadaan sääntöjä paperille ei ole mikään paha juttu. Ainakin jos sillä saadaan palstat viljelykuntoon kansalaisten iloksi ja hyödyksi.

Viime kesä meni uutta aitaa odottaessa. Viis siitä jos sato oli kylvettävä kahdesti, joissakin tapauksessa kolmesti. Viljelmät talloontuivat rakentajien saappaiden alle, hanhet poikasineen pääsivät estottomasti popsimaan sadon jne - ajatuksena siinteli vain uusi aita. Nyt ei kaadu aita päälle sen verran tukevaa tekoa.

Nyt olisi sitten viljeltävä kurissa ja nuhteessa.

Sopimuksen "kukkasia":

• palstanviljelijät eivät saa omatoimisesti rajoittaa vierailijoiden kulkua viljelypalsta-alueella (siitä vaan 800 000 turistia tai hanhea hyppimään miten sattuu)

• vuokra-ajan päättyessä palsta pitää olla tyhjennetty vuokra-aikana palstalle istutetuista kasveista, muuten peritään siistimisestä aiheutuvat kulut (entäs kun muuttaa talvella) 

• sadeveden keräämiseksi palstalle voi sijoittaa vesitynnyrin. Tynnyri väri tulee olla mahdollisimman vähän maastosta erottuva, esimerkiksi harmaa tai ruskea!!!!!

• kivireunukset tulee purkaa (vanhoilla kasvimailla on usein reunuksia kehystämässä penkkejä)

• esikasvatuksessa käytetyn väliaikaisen muovitunnelin korkeus saa olla max 50 cm
• jne, jne

Sopivista kasvilajeita ja kukista oli myös luettelo.

 Ymmärrän ohjeistuksen hyvin, haitalliset Suomen luontoon kuulumattomat kasvit eivät välttämättä ole kaikille tuttuja, mutta muissa antaisin kyllä vapaat kädet viljelijöille.

Koko miljöötä ajatellen toivoisin, että tuota ajatusta suosittaisiin yleisillä kaikkien käytössä olevilla alueilla ja yritettäisiin esim palauttaa puistoja ja viheralueita alkuperäiseen loistoon, kun historiallisella alueella kerran asutaan.

Voihan vitsi,

tulee paineita, jos en saa tarpeeksi maisemaan sopivaa harmoniaa aikaiseksi. Siis varmuudeksi harmaita ja ruskeita kukkia ja vihanneksia!

Puutarhan ja kasvimaan hoito on iloinen asia!

Puutarhanhoito postikorttiin palatakseni:

Omaa aikaa ja hiljaisia hetkiä haaveiluun, mietiskelyyn ja suuriin oivalluksiin.

Olisin äsken sitoutunut sopimuksen sääntöihin, mutta se ei niin vain onnistunut.

 Tiettynä tarkasti määrättynä kellonaikana pitää marssia paikalle passi taskussa ja sopimus kourassa allekirjoitushetkeä varten.

 Nyt vain sopimuksen laatijan kappale ja allekirjoittaja puuttuivat. 

Valtakirjako kohta kehiin, sillä muina päivinä työnantajani pitää huolen siitä, etten ole päiväsaikaan erään toimiston ovenripoja kolkuttelemassa.

Puutarhan ja kasvimaan hoito on hankalaa ja tarkasti säädeltyä!

Elvytystä osa I

Fuchsia Triphylla

Tämä talvi on ollut rankka huonekasveille.

Sinnikkäänä pitämäni kasvit ovat ottaneet ja kuolleet.

Diagnoosiksi: valon puute?

Ostin viime kesänä Lundin kasvitieteellisestä puutarhasta 

Lundin kasvitieteellinen puutarha

(klik)

verenpisaran taimen.

 Minulle ensimmäinen lajissaan.

Ei se ehtinyt suureksi kasvaa ja 

jännäsin kuinka se mahtaa viihtyä talven sisällä.

Hieman se on nyt raakileen näköinen, mutta ihan pikkuriikkinen

kukannuppukin jo ilmaantunut.

Liekö tämän talven sää ollut verrannollinen Keski- ja Etelä-Amerikan kosteille vuoristolaaksoille.

Meinasi itku päästä, kun piti Lundissa nopeasti valita

 ne kaksi tainta,

jotka vielä mahtuivat autoon kuskin penkin taakse.

Ohjeena näet oli, että saan ostaa, jos ne sinne sovulla mahdutan.

Autossa oli näet jo Hollannin matkalta laventeli, salvia...

Puutarhan pihalla oli hienoja verenpisaroita

miehen mitassa.

Hetki puutarhassa

Päivän piristys.

Tänä vuonna voi aloittaa puutarhahommat aikaisin.

Persilja, timjami, salvia, laventeli, meirami edelleen poimittavissa.

Salaatti pitää kyllä kylvää uudelleen, vaikka

urhoollisesti marraskuulle kukoisti.

Kevätesikkojen voimistuessa,

kevään suunnitelmat voi jo aloittaa.

- uutukainen joululahja -

Grillikausi aloitettu (lammasta).

Kukkii - villisti ja hillitysti

kaikkialla

Kun heräsin,

uutimen sininen pilkotus

olikin taivas kaikkineen:

lehvien räppänät auki valossa

Jyri Schreck