12. syyskuuta 2016

Hups - ei ihan

... puolta vuotta,
mutta keväästä syksyyn.

Täällä ollaan kuitenkin.


Syyskuu kohta puolessa,
mansikat makeimmillaan 
ja
 Ahvenanmaan oppuihin tyytyminen.





Kissalla
vapaa vaihde päällä,
ei jaksa kuin parkissa moottoria vähän hurisuttaa.

27. maaliskuuta 2016

Eilen - lankalauantai

Jos vanhankansan merkkeihin on uskomista
 niin eilen 
oli vuoden pahamaineisin ilta 
- lankalauantai.

Päivä verhoitui poikkeuksellisen 
tiheään sumuun mikä tiheni vain iltaan mennessä.

Saunareissulla toiselle saarelle
 emme kylläkään törmänneet noitiin.
Tosin tuskin noin sankassa sumussa niitä edes lenteli.
Tiedä sitten millaiset navigointivälineet
nykynoidilla lienee.


Päivällä piipahdimme nopeasti Porvoossa.

Hankimme evästä rinnan alle,
lapselle virpomispalkan Lilla Chokladfabrikenista
sekä suklaamuffinssit,
joita en näköjään voi ohittaa.
Ne ovat taivaallisen ihania;
 kevyitä, suklaisia ja edullisia (1,50).







Tärkein homma ennen Porvoota oli
riisua venholta enempiä talvipressuja.

Tästä se kevät alkaa...






25. maaliskuuta 2016

Suuri perjantai







"Kevättä katsellessa
 tulee usein mieleen syksy,
kumpikin on yhtä paljas,
toinen alkaessaan,
toinen päättyessään"

-Jyri Schreck

Kevät antaa vielä odottaa itseään.
Pilvinen, harmaa ja tihkuinen päivä.

Onneksi ruoho viheriö ikkunalaudalla.





28. helmikuuta 2016

Kalevalan päivänä



Ilmarinen:
"Kuuta kullaista kuvoan, hopeìsta aurinkoa
tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen."













24. helmikuuta 2016

Talvilomalla

Ei ihan toimettomana,
suunnitelmia riittää
ja jotakin jo toteutettu.





13. helmikuuta 2016

Porvoosta Porvoon mitalla

Lennähdys vielä 
viime vuoden elokuun viimeiseen viikonloppuun.

Sää oli suosinut pitkään 
lämpimillä, suotuisilla tuulilla.
Varasimme pari extrapäivää viikonloppuun ja suunnittelimme 
purjehdusta itään. 
Ensimmäiseksi etapiksi valitsimme Porvoon ja sen jälkeen  suunnitelmissa oli luonnonsatama tai kaksi.

Sää suosi vielä edellisenä iltana
 venettä siirrettäessä kotisaarelle.


Säätiedotus ei mairitellut,
  oli luvassa sadetta ja tuulta koko viikonlopuksi.
Aamulla satoi oikeasti kuin kaatamalla,
 mutta urhoollisesti lähdimme liikenteeseen. 
Tuulitietojen mukaan ulkoa puhalsi jo reippaasti ja lisää oli luvassa, joten valitsimme sisemmän reitin saarien suojassa.

Vettä satoi ja satoi ja tuulesta ei tietoakaan.
Tunnit matelivat.
 Saarien suojasta päästyämme ei tilanne muuttunut
 ja ihmettelimme vain säätiedotuksen tuulilukemia.




Emäsalon selälle päästyämme minulla oli kaikki vaatekerrat märkinä sadevaatetuksen alla.
 On haasteellista kiskoa veneessä vettävaluvia vaatteita pois ja yrittää saada kuivaa taas päälle.

Toisella meistä oli päällä metsurin sadevarustus ja moista ongelmaa ei ollut.
Itse totesin, että halvoilla sadevaatteilla ei tee mitään
 tuntien saderyöpytyksessä.
Onneksi oli lämmintä.


Emäsalon silta on aina jännä paikka.
Mahtuuko ali....vaikka kuinka tietää, että tilaa on
 niin alhaalta päin ei siltä näytä.

Illalla Porvoossa näytti jo paremmalta
ja päätimme viettää samalla pari yötä siellä.

 Olimme varanneet venepaikan ennalta vierasvenesatamaan, sillä edestakainen ajelu Porvooseen ei innostanut,
 jos paikat olisivat olleet varattuja.
Vapaata oli perjantaina ja paikat täyttyivät lauantain aikana.
















Kävelyä, historiaa, ruokaa, kahvittelua, pikku suklaapuoti...
 ukkosta, päivänpaistetta
ja viimeisenä aamuna viileää
 tulevaa syksyä enteillen..

niistä oli Porvoon reissu tehty.



Ja matka jatkui...




7. helmikuuta 2016

Fredrikan puutarhassa

Kurkistus
Fredrikan puutarhaan














Runebergit muuttivat vuonna 1852 nykyisin museona olevaan kotiinsa.
Fredrika teki heti puutarhasuunnitelmia
 vaikka kaikki kesät vietettiinkin maalla Kroknäsissä.
Porvoon puutarhasta Fredrika pääsi kunnolla nauttimaan
 vasta 1870-luvun alusta miehensä halvaannuttua,
 jolloin elämä keskittyi Porvooseen.

Puutarhassa oli tietysti hyötykasvien joukossa runsaasti suomalaisia perennoja, mutta myös joka vuosi vaihtuvia kesäkukkia.

Syreenimaja, jasmiinit, ruusupensaat, ritarinkannukset, ukonhatut, liljat, daaliat, syysleimut ...

Viime syksynä verenpisarat kukoistivat puiden varjossa
 suoraan maahan istutettuina.

Sisäkukkaharrastuksena mainittakoon ruukkuruusut,
 jotka olivat sen aikakauden uusi "villitys".
Kun leskeksi jäätyään Fredrika lähti höyrylaivalla vuonna 1878 kohti Helsinkiä niin hänellä kerrotaan olleen 42 ruukkuruusua mukanaan.
Helsingin kodissa ne ehtivät kukkia hänelle vielä seuraavana keväänä.

4. helmikuuta 2016

Runebergeillä kylässä



Porvoossa monesti vierailleena pääsin käymään 
vasta viime vuoden syyskuussa 
 Runebergin kotimuseossa.

Olen ollut tietoinen museon olemassaolosta,
mutta en siitä, että museo on avattu yleisölle jo 1882!
Ymmärrettävää, että talo on
 Suomen vanhin kotimuseo.


Uskomattoman hienosti säilynyt kokonaisuus.
Ruokakomerosta löytyy, jos tarkkaa katsoo
Runebergin torttujen leivosvuuat.


Museoon palaan vielä,
 mutta tässä resepti, jos ei halua
tyytyä kaupan torttuihin:

(klik)



31. tammikuuta 2016

Viheltäen meni


Täällä ollaan pitkän hiljaiselon jälkeen.
Nyt on työvälineet kunnossa, joten ehkä blogi vilkastuu.

Nyt kuitenkin vilkaisu menneeseen eli tarinaa säästä:


Joulua odoteltiin mukavassa, kuivassa ja lämpimässä säässä.
Ulkona kukkivat kukat.



Meri lainehti vapaana.


Jouluksi siirryimme toisen ison vesistön ääreen,
 jossa veneilykelit jatkuivat.
Sää oli kuitenkin raaka ja sateinen.


Tammikuun puolella saimme vihdoin kuurankukkia ikkunoihin.




Meri kuorrutti saaren paksuun huuruun.
 Pakkasta ja raakaa koillistuulta riitti useammaksi päiväksi.


Saaristo oli satumaisen kaunis.


Tätä ei kauan kestänyt...

Pakkanen lauhtui -22 asteesta + keleihin yhden vuorokauden aikana.




Viime perjantaina näytti jo siltä, että jäät lähtisivät viikonlopun aikana.
Näin kävi.. meri lainehtii etelärannoilla jo aivan vapaana.