21. helmikuuta 2014

Taas se aika vuodesta

Siskolta saamani postikortin (viehättävä) mukaan:
puutarhanhoito on tehokasta treeniä ilman säännöllistä kuukausimaksua ja vuosijäsenyyttä.


Kasvimaa suunnitelmat kohdaltani jäätyivät tänä vuonna, 
kun postista tipahti kirje (kaksi sivua), kartta (yksi sivu) viljelypalstan käyttöoikeuden vuokrasopimus (kuusi sivua) ja viljelypalsta-alueen säännöt (seitsemän sivua).


Tähän mennessä on menty lähinnä suullisin ohjein ja se, että saadaan sääntöjä paperille ei ole mikään paha juttu. Ainakin jos sillä saadaan palstat viljelykuntoon kansalaisten iloksi ja hyödyksi.

Viime kesä meni uutta aitaa odottaessa. Viis siitä jos sato oli kylvettävä kahdesti, joissakin tapauksessa kolmesti. Viljelmät talloontuivat rakentajien saappaiden alle, hanhet poikasineen pääsivät estottomasti popsimaan sadon jne - ajatuksena siinteli vain uusi aita. Nyt ei kaadu aita päälle sen verran tukevaa tekoa.

Nyt olisi sitten viljeltävä kurissa ja nuhteessa.

Sopimuksen "kukkasia":
  • palstanviljelijät eivät saa omatoimisesti rajoittaa vierailijoiden kulkua viljelypalsta-alueella (siitä vaan 800 000 turistia tai hanhea hyppimään miten sattuu)
  • vuokra-ajan päättyessä palsta pitää olla tyhjennetty vuokra-aikana palstalle istutetuista kasveista, muuten peritään siistimisestä aiheutuvat kulut (entäs kun muuttaa talvella) 
  • sadeveden keräämiseksi palstalle voi sijoittaa vesitynnyrin. Tynnyri väri tulee olla mahdollisimman vähän maastosta erottuva, esimerkiksi harmaa tai ruskea!!!!!
  • kivireunukset tulee purkaa (vanhoilla kasvimailla on usein reunuksia kehystämässä penkkejä)
  • esikasvatuksessa käytetyn väliaikaisen muovitunnelin korkeus saa olla max 50 cm
  • jne, jne
Sopivista kasvilajeita ja kukista oli myös luettelo.
 Ymmärrän ohjeistuksen hyvin, haitalliset Suomen luontoon kuulumattomat kasvit eivät välttämättä ole kaikille tuttuja, mutta muissa antaisin kyllä vapaat kädet viljelijöille.

Koko miljöötä ajatellen toivoisin, että tuota ajatusta suosittaisiin yleisillä kaikkien käytössä olevilla alueilla ja yritettäisiin esim palauttaa puistoja ja viheralueita alkuperäiseen loistoon, kun historiallisella alueella kerran asutaan.


Voihan vitsi,
tulee paineita, jos en saa tarpeeksi maisemaan sopivaa harmoniaa aikaiseksi. Siis varmuudeksi harmaita ja ruskeita kukkia ja vihanneksia!

Puutarhan ja kasvimaan hoito on iloinen asia!

Puutarhanhoito postikorttiin palatakseni:
Omaa aikaa ja hiljaisia hetkiä haaveiluun, mietiskelyyn ja suuriin oivalluksiin.

Olisin äsken sitoutunut sopimuksen sääntöihin, mutta se ei niin vain onnistunut.
 Tiettynä tarkasti määrättynä kellonaikana pitää marssia paikalle passi taskussa ja sopimus kourassa allekirjoitushetkeä varten.
 Nyt vain sopimuksen laatijan kappale ja allekirjoittaja puuttuivat. 
Valtakirjako kohta kehiin, sillä muina päivinä työnantajani pitää huolen siitä, etten ole päiväsaikaan erään toimiston ovenripoja kolkuttelemassa.

Puutarhan ja kasvimaan hoito on hankalaa ja tarkasti säädeltyä!









15. helmikuuta 2014

Inaja

Tämän blogin kaksi vuotisen historian aikana on näköjään tapana hyppiä aiheesta toiseen.
Hieman alkaa jo muisti pettää mitä kaikkea olen esitellyt lähinnä ottamieni valokuvien perusteella.

Voiko olla totta,
 että en ole esitellyt ja suositellut Hollannin ARTIS eläintarhassa käymistä?
 Jos olen sen jo tehnyt niin pahoittelen toisintoa, mutta toisaalta se on mainostamisen arvoinen paikka.

Tämä aihe siksi, sillä seuraan eläintarhan uutisia ja siellä oli tieto Injan poismenosta.
 Hollantilaisia kun ovat niin eläimilläkin puhutaan eutanasiasta. 


Inja Panthera onca


Inja oli kuusi kuukautta vanha eläintarhaan saapuessaan ja 20 kuoltuaan. Vanha, sillä luonnossa jaguaarit elävät noin 12 vuotta. Eläintarhan jaguaarien keski-ikää en tiedä, mutta veikkaan sen olevan 15-17 vuotta.
Injan lopuksi koitui mm sama kuin Tiikki kissamme eli munuaisten vajaatoiminta.

Joko mietitte
- olenko erehtynyt 
jaguaari ja ihan musta??
Kyllä vain, Inja oli melanistic eli albiinon vastakohta.
Läikkiä turkissa pystyi havaitsemaan vain auringonpaisteessa.

Artis tukee jaguaarien luonnonmukaista säilymistä mm Argentiinan luonnonpuiston muodossa.


Säästän teidät eläintarhan kertaesittelyltä, sillä kuvia on reilusti. Puistossa on yli 900 eläintä, 200 puulajia ja noin 36 000 kasvia. Joitakin tuli kuvattua noin kuuden tunnin vierailun aikana!

Yllä oleva herra karjahteli eläintarhaan saapuessamme niin, että vatsanpohjassa kumisi. Niin matala ja kova ääni.
Kohdalle kun päästiin niin jo hyvin kummasti ramaisi.



Näiden katseiden syy oli tässä:



Ja asennetta:"Ei vois vähempää vierailijat kiinnostaa!"


Eläintarhat aiheuttavat hyvin ristiriitaisia tunteita. En voi sanoa, etteikö noiden uljaiden kissaeläinten saati isojen elefanttien näkeminen kaltereiden takana riipaise, mutta kolikolla on myös kääntäpuolensa.
Amsterdamin eläintarhasta pidin ehkä osaltaan sen hienon ison puiston vuoksi. Tänä vuonna tarha täyttää 176 vuotta. Minusta paikka on paljon muutakin kuin eläintarha.
 Jos asuisin Hollannissa se olisi yksi olohuoneistani.



Tämä asukin koti jäi vähän epäselväksi.
 Liekö ollut vain vierailijana?
Suivaantunut ilme varmaan siitä, ettei kukaan esitellyt!






4. helmikuuta 2014

Elvytystä osa II

ja suoraan kaapin perukoilta.


Olin ihan unohtaa Tulpenladista
ostamani Gloriosa Rothschildianan
mukulan.
Ajankohta on oikea laittaa se multaan, mutta
en ole niinkään varma, että mukula on "hengissä".

Keppi näyttää kyllä aika erikoiselta, mutta
kohta se nähdään.
Voi olla, että ikkunalauta ei vastaa ihan
kasvihuoneolosuhteita. En kyllä ole varma vaaditaanko sitä.


Jos kaikki onnistuu, niin tulos olisi tässä:


Kuva kaapattu täältä: