Maata jalkojen alla

Nuoren jungmannin kohokohta

purjehdusreissulla oli,

 kun rantauduimme yhdeksi yöksi sivistyksen pariin.

Suunniteltu Hanko muuttui Tammisaareksi ja täytyy kyllä antaa

 10 pistettä viihtyisälle ja siistille vierasvenesatamalle.

Ainoat miinukset sai polttoainelaiturin sijainti terassin välittömässä läheisyydessä jossa se tarjosi terassille istuville

omalaatuista viihdykettä.

Tammisaari/ Ekenäs/ Raasepori

hieno ja onnellisten ihmisten oloinen kaupunki.

Tämän vuoksi harrastimme urakalla uhkapeliä lähistön kioskilla.

Kolmen talon pihapiiri oli näet myytävänä.

5 euron voitto ... no toiveita voi aina elätellä.

Vierasvenesataman läheisyydessä on pieni, mutta mielenkiintoinen

Luontokeskus

Tammisaaressa juhlistimme

veneen nimipäivää

eli

Mairelle!

 Kapyysi Minttu sai myös yllärilahjan!

Minttu tosin hetken harkitsi 

hyppäävänsä tämän nelipyöräisen kyytiin ...

mutta voiton vei

Nyt mua vietiin

... ei linnasta linnaan

vaan

linnakkeelta toiselle.

Takana viikko elämää purjeveneessä Suomenlahdella.

Tiesitkö,

 että kapeimmillaan Suomenlahti on 52 km

 ja leveimmilläänkin vain 120 km. 

Veneestä käsin se vaikuttaa niin suurelta verrattuna vastaaviin automatkoihin.

Pienuudestaan huolimatta

 sillä on kunnioitettavan suuret elkeet,

 sille päälle sattuessaan. 

Vuonna 2012 talvimyrskyssä Mäkiluodossa mitattiin keskituuleksi 29 m/s ja tuolloin aallon korkeus oli Suomenlahden tilavuutta ajatellen maksimissaan 9,4 metriä.

Aiemmin mitattu yksittäinen aalto on

 on ollut kuitenkin 14 metriä korkea.

No myrskyisistä ajatuksista riippumatta matka meni leppoisasti.

Aurinkoa, hellettä, tyyntä ja tuulta oli tarjolla.

Hieman ukkosta ja teknisiä haasteitakin.

Onneksi on oma insinööri mukana vaikka 

luonnonvara sellainen.

Parempi minusta niin!

Nuorta jungmannia unohtamatta!

Valokuvat:

kapyysi Minttu

jungmanni Aksu

Sinisellä Saimaalla Seilattiin

... pitkät pätkät parrun pätkät...

Aika, jolloin laivat oli puuta ja miehet rautaa,

tupakkaa kului ja lihakset kasvoivat.

Aika, jolloin pakattiin eväät;

 kahvi lasipulloon ja pullo sukan varteen,

 rieskaa ja särvintä oheen.

Vehnästä unohtamatta.

Aika, jolloin muutettiin koko kesäksi huvilalle, saareen.

Pakattiin kapsäkki ja painettiin uusi kesähattu päähän.

Seilattiin kohti tuttua tai tuntematonta.

Aika, jolloin paistoi aina aurinko.

Tuokiokuvia Savonlinnan maakuntamuseosta.

Suosittelen lämpimästi!

Puutarhaelämää

ja välillä herkuttelua 

raparperimansikkajäätelöllä,

jonka taikoi Chef H.

 Nam <3

Ensimmäinen kuva  napattu

http://www.savonlinna.fi/museo/