Nyt mua vietiin

... ei linnasta linnaan

vaan

linnakkeelta toiselle.

Takana viikko elämää purjeveneessä Suomenlahdella.

Tiesitkö,

 että kapeimmillaan Suomenlahti on 52 km

 ja leveimmilläänkin vain 120 km. 

Veneestä käsin se vaikuttaa niin suurelta verrattuna vastaaviin automatkoihin.

Pienuudestaan huolimatta

 sillä on kunnioitettavan suuret elkeet,

 sille päälle sattuessaan. 

Vuonna 2012 talvimyrskyssä Mäkiluodossa mitattiin keskituuleksi 29 m/s ja tuolloin aallon korkeus oli Suomenlahden tilavuutta ajatellen maksimissaan 9,4 metriä.

Aiemmin mitattu yksittäinen aalto on

 on ollut kuitenkin 14 metriä korkea.

No myrskyisistä ajatuksista riippumatta matka meni leppoisasti.

Aurinkoa, hellettä, tyyntä ja tuulta oli tarjolla.

Hieman ukkosta ja teknisiä haasteitakin.

Onneksi on oma insinööri mukana vaikka 

luonnonvara sellainen.

Parempi minusta niin!

Nuorta jungmannia unohtamatta!

Valokuvat:

kapyysi Minttu

jungmanni Aksu

Veneilykauden avaus

Pojat olivat reippaita ja veneilivät

aamulla klo 04:30.

Kotoa oli päästävä vpk-juniorin kilpailureissulle

Veikon Malja 2013 /SM
(klik)

Tänään veneillään enemmänkin, sillä saari kutsuu.

Toivotaan,

 että sää hellii vaikka nyt harmaat pilvet roikkuvat taivaalla.

Kirjoja, kiikarit ja kamera

sillä pärjää jo pitkälle.

Mitä sitä "koipipotilaana" sairaslomalla muuta tarvitseekaan.

Samat maisemat,

 kuin viime vuonna tähän aikaan

Vallisaari 2012

(klik)

Jotakin uutta, vanhaa, sinistä, tuulta ja merta

Saaressa

sää oli mitä mainioin.

Tähän aikaan vuodesta auringon kirkkaus on armoton. Tuntuu, että häikäisy kadottaa värit maisemasta. Ainakin kuvattuna kaikki vaikuttaa vaisulta vaikkei sitä todellisuudessa ole.

                    Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Eipä nämä paljoa kuvatekstejä kaipaa. Pari saarta ja niiden luonto aivan mahdottoman monipuolinen.

Karua saaristoa ja rehevää, kosteaa lehtoa. Kaikki vielä kasvukautensa alussa. Ainoa minkä oli päässyt jo sulistaan oli luultavasti huuhkaja. Poikaset bongattuna samalta paikalta kuusi vuotta sitten.

Valitettavasti ihmiset ovat myös jättäneet omat jälkensä. Tämä kaikki on meren tuomaa rannalle.

 Eikä ollut ainoa poukama, joka näytti tältä. 

Haaksirikkoutunut

...otettu talteen yksinäisenä kivikosta.

Mistä lie meri heittänyt?

Pesun jälkeen puhtoisena majailee meillä,

 josko vaikka joku kaipais. Vielä on hymy herkässä!

Itämeri ja sen luonto on niin hieno, että pidetään oikeasti huolta siitä, etteivät muovi ja roskat joudu mereen.

Olisi hienoa, että vuokkomeristä voisi nauttia myös tulevatkin sukupolvet.

Konkreettista!

Hip hip huraa ja pummm

Helsinki 200 -vuotta pääkaupunkina.

Tänään Kallionotkossa kuultiin ja aistittiin

 kunnialaukaukset Helsingille mitkä 305/52 O2 rannikkotykki pamautti Kuivasaaresta. 

Onneksi ei ihan jokapäiväistä, sillä muuten voisi talo tippua perustuksiltaan.

Kuivasaari on uskomattoman hieno Pietari Suuren merilinnoitukseen kuulunut saari. Suljettuna saarena sen on säilyttänyt monimuotoisen kasvillisuuden ja eläimistön.

Siellä aika on pysähtynyt ja hyvä niin.

Toivottavasti pysyisikin sellaisena.

En pistäisi pahakseni vaikka pääsisin toistamiseen saarelle. Haluaisin nähdä ketonoidanlukon Botrychium lunarian. 

Pieni saniaslaji, joka voi piileksiä montakin vuotta pelkällä maavarrella.

Sopii hyvin paikkaan, jossa mielikuvitus saa siivet.

-kuvat otettu toukokuun lopussa 2008