Näytetään tekstit, joissa on tunniste purjehdus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste purjehdus. Näytä kaikki tekstit

13. helmikuuta 2016

Porvoosta Porvoon mitalla

Lennähdys vielä 
viime vuoden elokuun viimeiseen viikonloppuun.

Sää oli suosinut pitkään 
lämpimillä, suotuisilla tuulilla.
Varasimme pari extrapäivää viikonloppuun ja suunnittelimme 
purjehdusta itään. 
Ensimmäiseksi etapiksi valitsimme Porvoon ja sen jälkeen  suunnitelmissa oli luonnonsatama tai kaksi.

Sää suosi vielä edellisenä iltana
 venettä siirrettäessä kotisaarelle.


Säätiedotus ei mairitellut,
  oli luvassa sadetta ja tuulta koko viikonlopuksi.
Aamulla satoi oikeasti kuin kaatamalla,
 mutta urhoollisesti lähdimme liikenteeseen. 
Tuulitietojen mukaan ulkoa puhalsi jo reippaasti ja lisää oli luvassa, joten valitsimme sisemmän reitin saarien suojassa.

Vettä satoi ja satoi ja tuulesta ei tietoakaan.
Tunnit matelivat.
 Saarien suojasta päästyämme ei tilanne muuttunut
 ja ihmettelimme vain säätiedotuksen tuulilukemia.




Emäsalon selälle päästyämme minulla oli kaikki vaatekerrat märkinä sadevaatetuksen alla.
 On haasteellista kiskoa veneessä vettävaluvia vaatteita pois ja yrittää saada kuivaa taas päälle.

Toisella meistä oli päällä metsurin sadevarustus ja moista ongelmaa ei ollut.
Itse totesin, että halvoilla sadevaatteilla ei tee mitään
 tuntien saderyöpytyksessä.
Onneksi oli lämmintä.


Emäsalon silta on aina jännä paikka.
Mahtuuko ali....vaikka kuinka tietää, että tilaa on
 niin alhaalta päin ei siltä näytä.

Illalla Porvoossa näytti jo paremmalta
ja päätimme viettää samalla pari yötä siellä.

 Olimme varanneet venepaikan ennalta vierasvenesatamaan, sillä edestakainen ajelu Porvooseen ei innostanut,
 jos paikat olisivat olleet varattuja.
Vapaata oli perjantaina ja paikat täyttyivät lauantain aikana.
















Kävelyä, historiaa, ruokaa, kahvittelua, pikku suklaapuoti...
 ukkosta, päivänpaistetta
ja viimeisenä aamuna viileää
 tulevaa syksyä enteillen..

niistä oli Porvoon reissu tehty.



Ja matka jatkui...




17. elokuuta 2014

Nuorille suunnattu

Täällä sama teema jatkuu eli
purjehduksen merkeissä mentiin viikonloppu.

Perjantaina oli vuorossa nuoret,
sillä ensimmäistä kertaa järjestettiin
kansainveneille suunnattu Viaporin Tuoppi JR.
Ideana oli se, että halukkaat kansanveneen omistajat tarjosivat nuorille kilpailun reippaassa tuulessa.











Kotiväki seurasi kilpailua ...
ja
paistatti päivää.




Kaikki osallistujat palkittiin ja

illalla nuorille sekä miehistöille tarjottiin
vielä hieno illallinen lentokonehallissa.

Järjestäjinä olivat:





13. elokuuta 2014

Maata jalkojen alla

Nuoren jungmannin kohokohta
purjehdusreissulla oli,
 kun rantauduimme yhdeksi yöksi sivistyksen pariin.
Suunniteltu Hanko muuttui Tammisaareksi ja täytyy kyllä antaa
 10 pistettä viihtyisälle ja siistille vierasvenesatamalle.
Ainoat miinukset sai polttoainelaiturin sijainti terassin välittömässä läheisyydessä jossa se tarjosi terassille istuville
omalaatuista viihdykettä.

Tammisaari/ Ekenäs/ Raasepori
hieno ja onnellisten ihmisten oloinen kaupunki.














Tämän vuoksi harrastimme urakalla uhkapeliä lähistön kioskilla.
Kolmen talon pihapiiri oli näet myytävänä.
5 euron voitto ... no toiveita voi aina elätellä.





Vierasvenesataman läheisyydessä on pieni, mutta mielenkiintoinen




Tammisaaressa juhlistimme
veneen nimipäivää
eli
Mairelle!


 Kapyysi Minttu sai myös yllärilahjan!



Minttu tosin hetken harkitsi 
hyppäävänsä tämän nelipyöräisen kyytiin ...



mutta voiton vei




10. elokuuta 2014

Nyt mua vietiin

... ei linnasta linnaan
vaan
linnakkeelta toiselle.

Takana viikko elämää purjeveneessä Suomenlahdella.

Tiesitkö,
 että kapeimmillaan Suomenlahti on 52 km
 ja leveimmilläänkin vain 120 km. 
Veneestä käsin se vaikuttaa niin suurelta verrattuna vastaaviin automatkoihin.

Pienuudestaan huolimatta
 sillä on kunnioitettavan suuret elkeet,
 sille päälle sattuessaan. 
Vuonna 2012 talvimyrskyssä Mäkiluodossa mitattiin keskituuleksi 29 m/s ja tuolloin aallon korkeus oli Suomenlahden tilavuutta ajatellen maksimissaan 9,4 metriä.

Aiemmin mitattu yksittäinen aalto on
 on ollut kuitenkin 14 metriä korkea.

No myrskyisistä ajatuksista riippumatta matka meni leppoisasti.
Aurinkoa, hellettä, tyyntä ja tuulta oli tarjolla.
Hieman ukkosta ja teknisiä haasteitakin.
Onneksi on oma insinööri mukana vaikka 
luonnonvara sellainen.
Parempi minusta niin!
Nuorta jungmannia unohtamatta!










































Valokuvat:
kapyysi Minttu
jungmanni Aksu