Lennähdys vielä
viime vuoden elokuun viimeiseen viikonloppuun.
Sää oli suosinut pitkään
lämpimillä, suotuisilla tuulilla.
Varasimme pari extrapäivää viikonloppuun ja suunnittelimme
purjehdusta itään.
Ensimmäiseksi etapiksi valitsimme Porvoon ja sen jälkeen suunnitelmissa oli luonnonsatama tai kaksi.
Sää suosi vielä edellisenä iltana
venettä siirrettäessä kotisaarelle.
Säätiedotus ei mairitellut,
oli luvassa sadetta ja tuulta koko viikonlopuksi.
Aamulla satoi oikeasti kuin kaatamalla,
mutta urhoollisesti lähdimme liikenteeseen.
Tuulitietojen mukaan ulkoa puhalsi jo reippaasti ja lisää oli luvassa, joten valitsimme sisemmän reitin saarien suojassa.
Vettä satoi ja satoi ja tuulesta ei tietoakaan.
Tunnit matelivat.
Saarien suojasta päästyämme ei tilanne muuttunut
ja ihmettelimme vain säätiedotuksen tuulilukemia.
Emäsalon selälle päästyämme minulla oli kaikki vaatekerrat märkinä sadevaatetuksen alla.
On haasteellista kiskoa veneessä vettävaluvia vaatteita pois ja yrittää saada kuivaa taas päälle.
Toisella meistä oli päällä metsurin sadevarustus ja moista ongelmaa ei ollut.
Itse totesin, että halvoilla sadevaatteilla ei tee mitään
tuntien saderyöpytyksessä.
Onneksi oli lämmintä.
Emäsalon silta on aina jännä paikka.
Mahtuuko ali....vaikka kuinka tietää, että tilaa on
niin alhaalta päin ei siltä näytä.
Illalla Porvoossa näytti jo paremmalta
ja päätimme viettää samalla pari yötä siellä.
Olimme varanneet venepaikan ennalta vierasvenesatamaan, sillä edestakainen ajelu Porvooseen ei innostanut,
jos paikat olisivat olleet varattuja.
Vapaata oli perjantaina ja paikat täyttyivät lauantain aikana.
Kävelyä, historiaa, ruokaa, kahvittelua, pikku suklaapuoti...
ukkosta, päivänpaistetta
ja viimeisenä aamuna viileää
tulevaa syksyä enteillen..
niistä oli Porvoon reissu tehty.
Ja matka jatkui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti