Fredrikan puutarhassa

Kurkistus

Fredrikan puutarhaan

Runebergit muuttivat vuonna 1852 nykyisin museona olevaan kotiinsa.

Fredrika teki heti puutarhasuunnitelmia

 vaikka kaikki kesät vietettiinkin maalla Kroknäsissä.

Porvoon puutarhasta Fredrika pääsi kunnolla nauttimaan

 vasta 1870-luvun alusta miehensä halvaannuttua,

 jolloin elämä keskittyi Porvooseen.

Puutarhassa oli tietysti hyötykasvien joukossa runsaasti suomalaisia perennoja, mutta myös joka vuosi vaihtuvia kesäkukkia.

Syreenimaja, jasmiinit, ruusupensaat, ritarinkannukset, ukonhatut, liljat, daaliat, syysleimut ...

Viime syksynä verenpisarat kukoistivat puiden varjossa

 suoraan maahan istutettuina.

Sisäkukkaharrastuksena mainittakoon ruukkuruusut,

 jotka olivat sen aikakauden uusi "villitys".

Kun leskeksi jäätyään Fredrika lähti höyrylaivalla vuonna 1878 kohti Helsinkiä niin hänellä kerrotaan olleen 42 ruukkuruusua mukanaan.

Helsingin kodissa ne ehtivät kukkia hänelle vielä seuraavana keväänä.

http://www.porvoonmuseo.fi/artMuseum.php

Runebergeillä kylässä

Porvoossa monesti vierailleena pääsin käymään 

vasta viime vuoden syyskuussa 

 Runebergin kotimuseossa.

Olen ollut tietoinen museon olemassaolosta,

mutta en siitä, että museo on avattu yleisölle jo 1882!

Ymmärrettävää, että talo on

 Suomen vanhin kotimuseo.

Uskomattoman hienosti säilynyt kokonaisuus.

Ruokakomerosta löytyy, jos tarkkaa katsoo

Runebergin torttujen leivosvuuat.

Museoon palaan vielä,

 mutta tässä resepti, jos ei halua

tyytyä kaupan torttuihin:

Resepti

(klik)

Viheltäen meni

Täällä ollaan pitkän hiljaiselon jälkeen.

Nyt on työvälineet kunnossa, joten ehkä blogi vilkastuu.

Nyt kuitenkin vilkaisu menneeseen eli tarinaa säästä:

Joulua odoteltiin mukavassa, kuivassa ja lämpimässä säässä.

Ulkona kukkivat kukat.

Meri lainehti vapaana.

Jouluksi siirryimme toisen ison vesistön ääreen,

 jossa veneilykelit jatkuivat.

Sää oli kuitenkin raaka ja sateinen.

Tammikuun puolella saimme vihdoin kuurankukkia ikkunoihin.

Meri kuorrutti saaren paksuun huuruun.

 Pakkasta ja raakaa koillistuulta riitti useammaksi päiväksi.

Saaristo oli satumaisen kaunis.

Tätä ei kauan kestänyt...

Pakkanen lauhtui -22 asteesta + keleihin yhden vuorokauden aikana.

Viime perjantaina näytti jo siltä, että jäät lähtisivät viikonlopun aikana.

Näin kävi.. meri lainehtii etelärannoilla jo aivan vapaana.

Isänpäivä

Lato

Näin sadepäivänä on hyvä muistella kesäkuista käyntiä

"ladossa" eli Savonlinnan pääkirjasto Joelissa.

Olen käsittänyt, että kirjaston ulkoasu on herättänyt

savonlinnalaisissa tunteita puoleen ja toiseen.

Vettä sateli taivaalta yhtä rankkaan kuin nyt täällä meillä

saaressa.

(kuva kirjastosavonlinna@blogspot.fi)

Ulkokuori teräsverkkoa, lehtikuusta,

sisällä betonin rouheutta, matalia kirjahyllyjä, joten avaruus säilyy.

Mukavia istumasoppia,

 lehtisalin yhteydessä kahvila, jossa myös omat eväät sallittuja.

Seinillä kai koululaisten hienoja töitä.

Pidin kovasti...

oiva paikka viettää sadepäivää

ja

voisin hyvinkin kuvitella itseni

 istuskelemassa ja lukemassa kirjoja.

Tarpeeksi poikkeava istuakseen maisemaan,

mutta minä olenkin vain ulkopaikkakuntalainen sitä kommentoimaan.

Sää ei ollut ihan koko aikaa synkkä vaan
helli myös meitä auringolla.