Haematopus ostralegus
Lempilintuni
(yksi niistä monista)
on palannut.
Nuo valkomustat, hienostuneesti nyökkäilevät, alati liikkeessä olevat multanokat.
Viime kesänä sain suoraan ikkunasta seurata kuinka poikanen opetteli noukkimaan herkkupalat maasta.
En ollut moneen vuoteen nähnyt meriharakoiden poikasia ja luulin, ettei niitä edes olekkaan.
Kauan linnut eivät meillä viihdy, sillä jo heinä/elokuussa ne ottavat siivet alleen ja häipyvät Länsi-Euroopan rannikolle.
Viime viikolla saapuivat peipot, pari viikkoa aiemmin valkoposkihanhet ja ensi viikolla......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti