Inaja

Tämän blogin kaksi vuotisen historian aikana on näköjään tapana hyppiä aiheesta toiseen.

Hieman alkaa jo muisti pettää mitä kaikkea olen esitellyt lähinnä ottamieni valokuvien perusteella.

Voiko olla totta,

 että en ole esitellyt ja suositellut Hollannin ARTIS eläintarhassa käymistä?

 Jos olen sen jo tehnyt niin pahoittelen toisintoa, mutta toisaalta se on mainostamisen arvoinen paikka.

Tämä aihe siksi, sillä seuraan eläintarhan uutisia ja siellä oli tieto Injan poismenosta.
 Hollantilaisia kun ovat niin eläimilläkin puhutaan eutanasiasta. 

Inja Panthera onca

Inja oli kuusi kuukautta vanha eläintarhaan saapuessaan ja 20 kuoltuaan. Vanha, sillä luonnossa jaguaarit elävät noin 12 vuotta. Eläintarhan jaguaarien keski-ikää en tiedä, mutta veikkaan sen olevan 15-17 vuotta.

Injan lopuksi koitui mm sama kuin Tiikki kissamme eli munuaisten vajaatoiminta.

Joko mietitte

- olenko erehtynyt 

jaguaari ja ihan musta??

Kyllä vain, Inja oli melanistic eli albiinon vastakohta.

Läikkiä turkissa pystyi havaitsemaan vain auringonpaisteessa.

Artis tukee jaguaarien luonnonmukaista säilymistä mm Argentiinan luonnonpuiston muodossa.

Säästän teidät eläintarhan kertaesittelyltä, sillä kuvia on reilusti. Puistossa on yli 900 eläintä, 200 puulajia ja noin 36 000 kasvia. Joitakin tuli kuvattua noin kuuden tunnin vierailun aikana!

Yllä oleva herra karjahteli eläintarhaan saapuessamme niin, että vatsanpohjassa kumisi. Niin matala ja kova ääni.

Kohdalle kun päästiin niin jo hyvin kummasti ramaisi.

Näiden katseiden syy oli tässä:

Ja asennetta:"Ei vois vähempää vierailijat kiinnostaa!"

Eläintarhat aiheuttavat hyvin ristiriitaisia tunteita. En voi sanoa, etteikö noiden uljaiden kissaeläinten saati isojen elefanttien näkeminen kaltereiden takana riipaise, mutta kolikolla on myös kääntäpuolensa.

Amsterdamin eläintarhasta pidin ehkä osaltaan sen hienon ison puiston vuoksi. Tänä vuonna tarha täyttää 176 vuotta. Minusta paikka on paljon muutakin kuin eläintarha.

 Jos asuisin Hollannissa se olisi yksi olohuoneistani.

Tämä asukin koti jäi vähän epäselväksi.

 Liekö ollut vain vierailijana?

Suivaantunut ilme varmaan siitä, ettei kukaan esitellyt!

Urheilujuhlan tuntua

Elvytystä osa II

ja suoraan kaapin perukoilta.

Olin ihan unohtaa Tulpenladista

ostamani Gloriosa Rothschildianan

mukulan.

Ajankohta on oikea laittaa se multaan, mutta

en ole niinkään varma, että mukula on "hengissä".

Keppi näyttää kyllä aika erikoiselta, mutta

kohta se nähdään.

Voi olla, että ikkunalauta ei vastaa ihan

kasvihuoneolosuhteita. En kyllä ole varma vaaditaanko sitä.

Jos kaikki onnistuu, niin tulos olisi tässä:

Kuva kaapattu täältä:

Plant World Seeds

Ja voittajat ovat.....

Huikean  osallistujamäärän saaneen arvonnan

VOITTAJAT ovat

Hajuherne ja Onnetat.

Lähetän teille sähköpostia!

Joko minulla on ujoja blogikävijöitä tai

arvonnan palkinnot eivät olleet tarpeeksi

kiinnostavia.

Mutta vapaaehtoisuuteen tämä kaikki perustuu.

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille :)

Elvytystä osa I

Fuchsia Triphylla

Tämä talvi on ollut rankka huonekasveille.

Sinnikkäänä pitämäni kasvit ovat ottaneet ja kuolleet.

Diagnoosiksi: valon puute?

Ostin viime kesänä Lundin kasvitieteellisestä puutarhasta 

Lundin kasvitieteellinen puutarha

(klik)

verenpisaran taimen.

 Minulle ensimmäinen lajissaan.

Ei se ehtinyt suureksi kasvaa ja 

jännäsin kuinka se mahtaa viihtyä talven sisällä.

Hieman se on nyt raakileen näköinen, mutta ihan pikkuriikkinen

kukannuppukin jo ilmaantunut.

Liekö tämän talven sää ollut verrannollinen Keski- ja Etelä-Amerikan kosteille vuoristolaaksoille.

Meinasi itku päästä, kun piti Lundissa nopeasti valita

 ne kaksi tainta,

jotka vielä mahtuivat autoon kuskin penkin taakse.

Ohjeena näet oli, että saan ostaa, jos ne sinne sovulla mahdutan.

Autossa oli näet jo Hollannin matkalta laventeli, salvia...

Puutarhan pihalla oli hienoja verenpisaroita

miehen mitassa.