17. helmikuuta 2013

Voi rusakon murkinat

Nyt ei enää riitä rusakollemme
 lintulaudalta pudonneet siemenet saati
 ikkunasta hämärän tullessa nakatut leipäpalaset.

Makoisampaa syötävää löytyi kukkapenkin juuresta kivijalasta.

 
Sempervivum tectorum
                 (katto)

Kattomehitähti innostui kukoistamaan viime kesän vaihtelevasta viileästä säästä huolimatta hyvin ja teki mahtavat kukinnot.
Nimensä se on saanut suosiostaan muinoin kattoistutuksissa. Katoille sitä istutettiin ehkäisemään ukkosenjumalan salamoinnin aiheuttamat tulipalot tai sitten ihan sen nestepitoisuuden vuoksi, jotta muukin kipinöinti saatiin pysymään aisoissa.



Mutta mikä viehättää rusakkoa, juuri tuossa mehitähdessä.
Ehkä mehevintä ja tuoreinta ruokaa tällä hetkellä.
Lisukkeena näyttää kelpaavan naapurin juhannusruusun villiintyneet versot.

Mitä jäänee jäljelle -
tuo kesällä kukkinut ruusuke kukkii vain kerran ja
kuolee sen jälkeen muutenkin.

Okey
rusakko saanee nyt syödä kylläkseen mehitähtiä,
kunhan ne hollannin tulppaanit jäävät rauhaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti