Uusi ruohonleikkurini.
Olin tänään jonossa rautakauppaan jo 40 minuuttia ennen sen avautumista.
Minä ja parikymmentä muuta.
Ne muut olivat miehiä.
Olen aina luullut, että vain naiset kärkkyvät ja roikkuvat ovenrivoissa ennen kauppojen avautumista.
Käsipelillä työnnettävä leikkuri oli tarjouksessa ja olin ihan varma, että kaikki muutkin olivat juuri sitä ostamassa.
Koneita ei ennakkotiedusteluni perusteella ollut kuin kymmenkunta myymälässä.
Erityisesti näin sieluni silmin jonossa olleen harrikkahepun havittelevan leikkuria - leikatakseen varmaan kerhonsa ympäröivää nurtsia.
Kaappasin leikkurilaatikon kainaloon (joita ei ollut kuin kaksi)ja kassajonossa sitä tiukasti puristaessani huomasin, että ei niillä ukkeleilla ollut puolestaan kuin tylsiä maali/tasotepöniköitä tai ruuvilaatikoita.
Höh, eivät siis tienneet kuinka oivallisen leikkuripelin menettivät.
Myyjä vielä kahdesti ilmoitti,
että laitetta on työnnettävä sitten ihan itse!!!
Siis tä?
No ei meillä niin hirveästi ole tunkua leikkuuhommaan ollut:)
Kiitokset siis pikkusiskolle nimpparilahjarahasta!
Hieman jo havittelin kesäistä käsilaukkua, mutta ruohonleikkuri vei voiton.
Onhan tämäkin ihan kesäinen lahja ja
henkilökohtainen, kun itse työntää!
ps. Taidettiin kaikki erehtyä kaupan aukioloajasta näin kesälauantaina.
Siitä jono.
