Marraskuu vierähti puolilleen ja syksy sen mukaisesti.
Eilen teki mieli metsään.
Metsää löytyy läheltä,
mutta on vai suolaista merivettä välissä.
Muistin keväisen metsikön saaren nurkassa,
jonne suuntasimme kävelymme.
Eipä ollut siitä metsän korvikkeeksi, mielikuvituskin teki tepposet. Lehdetön risukko ja se ainut suuri puu (lue pensas) oli vielä kaatua rojahtanut.
Kuviteltu metsikkö toimi enempi veneiden ja muun merellisen jäämistön unohdettuna tyyssijana.
Päivä oli kyllä muuten onnistunut,
Papanpäivä.
Laventelikin löytyi vielä kukassaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti